Koska ei oo hirviänä blogituttavuuksia, päätin kirjottaa oikian elämän kaverista. Oisin voinu kirjottaa monesta tärkeästä ihmisestä, mutta koska tämä blogi keskittyy ulkomaanvaihtoon, kirjotan siitä ihmisestä joka on merkinny mulle täällä eniten. Siitä, jota tuun kaipaamaan eniten, ja joka on muuttanu mua ihmisenä. Tonista.
Mun työpaikkaohjaaja Toni on 36-vuotias, kihloissa oleva kahden pojan isä. Se on syntyny Menorcalla, asunu Skotlannissa työskennellen Audille, kiertäny maailman ympäri ja purjehtinu lapsesta asti. Se on nuorin kolmesta lapsesta, ja muuhun perheeseen verrattuna ujo ja hiljanen.
Mää en oo sitä hiljasuutta ikinä huomannu. Ekasta päivästä asti Toni on puhunu paljon, ja kyselly vielä enemmän. Kuulemma alkuvaiheessa kaiken tiedon irti saaminen musta oli työn ja tuskan takana, mutta silti Toni siinä onnistu. Oon kertonu niin paljon asioita, etten ossaa ees selittää. Kaikki jotka tuntee mut tietää, että oon ujo. En hallitse jutustelua enkä tykkää kertoa tärkeitä asioita itsestäni ihmisille. Siksi on ollu jottain aivan uskomatonta, että kerroin arimmatkin asiat itestäni ihmiselle, jonka olin tuntenu vain viikkoja. Mutta kuulemma tunne on molemminpuolinen. Oon kuullu ehkä liikaakin asioita, mutta samalla oppinu tuntemaan jonkun lyhyessä ajassa paremmin ku ihmisiä, jotka oon tuntenu koko elämäni.
Välillä myönnän, että meinaa mennä hermot. Teen nykyisin yleensä yksin töitä, ja rutiinihommissa saan kuulla aina minuutin vällein "How's it going?". Toisaalta sillon ku tarvitsisin oikiasti apua, neuvojaa ei näy mailla eikä halmeilla. Tai sillon ku en tiiä vastausta johonkin kysymykseen, ku en oo ikinä miettiny syitä ja perusteluja johonkin mielipitteeseen ja yhtäkkiä pitäs osata antaa täydellinen selonteko. Tai sillon ku Toni pakottaa mut kiipiämään maailman huterimmille tikapuille tai kiikkumaan nosturilla olevan auton hyttiin, vaikka hyvin tietää mun korkian paikan kammon. Tai sillon ku se antaa mulle jonku tehtävän eikä kuitenkaan anna mun ees yrittää, vaan tekkee sen ite.
Silti se ossaa aina yllättää kohteliaisuuksilla, ja tippa linssissä on ollu lähempänä usiammin ku yhesti. Tässä vaan muutamia asioita, mitä Toni on sanonu mulle:
- Toni kiroili espanjaksi, sana oli ei-niin-kohtelias ilmaus naisesta. Sitten se sano, että jos joku ikinä nimittellee mua ni pittää sanoa sille, ja se käy hakkaamassa haukkujan. Koska se pittää huolta musta.
- Yhtenä päivänä kämmin töissä. Tai en ees kämminy pahasti, mutta asiakas (joka on meiän varaosamyyjä) kilahti ja tahto, että Toni tekkee työn loppuun. Toni suuttu sille, ja vaikka mää en ees ollu mitenkää pahalla päällä, se käski mut mukkaansa ulos hallista syömään aamupalaa. Yleensä hotkastaan ruoka vaan kiireesti töitten keskellä, mutta nyt istuttiin rauhassa auringonpaisteessa. Saahakseen mut paremmalle päälle. Ei siinä oo mittää järkiä ees!
- Ainaset kiusaamiset Vin Dieselistä. Toni tietää, että tykkään Dieselistä, ja oon kyllä saanu kuulla siitä. Joka. Ikisessä. Välissä.
- Aina ku teen jottain ees vähän oikein, saan palkaksi "good job, son". Kiitos. Skotlannin ajoilta on luultavasti opittu myös ainaset sweetheartit ja darlingit.
Lyhyesti sanottuna Tonista on tullu täällä mun paras kaveri, pomo, isoveli, isä, terapeutti, psykiatri... Kuuntelen sen neuvoja enemmän ku kenenkään muun, koska ne ylleensä pittää paikaansa. Uskallan kertoa sille enemmän asioita ku kenellekään muulle, koska luotan siihen. Oon niin onnekas, että tapasin noin mahtavan ihmisen, ja toivon, että pysytään ystävinä vielä vuosia.
Con amor, Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti