Listasin aiemmin kaikkia asioita, joita on ikävä Suomessa, joten yritän nyt keskittyä muuhun.
Oon miettiny tätä päivitystä kauan. En oikeen tiiä onko ikävä mittään. En oo elämässäni menettäny hirviänä asioita joita en sais takasin/korvattua. Ystäviä on hävinny, mutta samalla tullu uusia tilalle. Oon lähteny kotoa, mutta palannu takasin ja löytäny jopa melkeen yhtä hyviä paikkoja. En kaipaa mittään aikaa lapsuudesta, se on ollutta ja mennyttä ja tässähän on koko elämä vielä edessä.
Kuulostaa ehkä vähän tylsältä, mutta oon tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni. Enemmän ku tyytyväinen jopa.
Okei, ärsyttää että oon menny hukkaamaan yhen kaulakorun. Äiti teki sen, siis ihan ite, mulle viime vuonna. Laitoin sen kaulaan ku menin töihin, ja yritin olla fiksu laittamalla sen taskuun ettei se tippuis mihinkään. Sitte iltapäivällä ku olin lähössä töistä hoksasin, ettei koru ookkaan ennää mukana. Nii että jos Oulun seudulla löydätte Mersustanne hopeisen pöllökorun, ottakkee yhteyttä! Sori äiti, ja hyvvää äitienpäivää <3
Con amor, Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti