Lupasin kertoa viime viikonlopusta, joten tässä tarinaa!
Etukätteen reissua mainostettiin mulle hirviänä juhlimisena, talo täynnä ihmisiä ja alkoholia. Eli aika lailla introvertin painajainen! Pokka ei kuitenkaa antanu jäähä kotia, ja luppaus grillaamisesta ja kavereista sai mut sitte lähtemään mukkaan. Ennen matkaa piti neljästä yöstä maksaa 55 euroa (josta saahaan ehkä 20e takas koska mitään ei hajotettu), sekä hommata omat ruuat ja juomat. Kauppakassillinen täynnä ruokaa ja matkalaukullinen täynnä vaatteita lähettiinki sitte torstaina matkaan!
Talo oli mahtava! Vähän liian pieni (max. 8 henkeä, meitä oli vajjaa 15 + päivävieraat), mutta uus ja hienosti sisustettu. Ulkona oli uima-allas ja poreamme.
Maisematkaa ei ollu hullummat :)
Ensimmäisenä iltana juhliminen alko jo aikasin. Mulla väsytti
ihan hirviänä työviikon jäläkeen, hyvä että silimät pysy auki. Puolenyön jälkeen lähettiin kaupungille katteleen baareja. Kävin yhessä sisällä ja sitten lähettiin muutaman muun pojan kans takasi kotia nukkumaan :D Eli villiä menoa!
Pääsiäisenä sopivat evväät!
Perjantai-iltana tulin takasin Mahoniin, ja takas Son Bouhun menin seuraavana iltapäivänä. Samana iltana iski myös hirviä pääkipu, joten menin sänkyyn kymmeneltä ja nukkuin aamuun asti. Villi meno jatku! Lohuttelin ittiä sillä, että sunnuntai-iltana sokka lähtee irti. Aamulla kuitenki muut oli jo kyllästyneitä juhlimiseen ja tahtovat lähtä kotia. Selevä! :D
Tapasin myös ysäreimmän henkilön pitkään aikaan! :)
Tuo suihku oli niin ihana! Oisin voinu olla siellä koko viikonlopun.
Kielimuuri on noussu täällä aika isoksi esteeksi. Son Boussaki talo oli täynnä ihmisiä, ja niistä ehkä kolme jutteli mulle. Espanjalaiset ei joko ossaa tai halua puhua englantia. Mulle on sanottu, että se johtuu niiden epävarmuudesta; espanjalaiset eivät usko ossaavansa puhua englantia ja ovat ujoja sen suhteen. Ja totta on, että ensimmäinen asia minkä jokainen mulle sanoo, on "sorry, my english is not good". Kuitenki ku ihmiset alkaa puhumaan, ni aina ymmärrän. En itekkää puhu englantia täydellisesti, turha sillä kielellä on täällä kikkailla jos toinen osapuoli ei ymmärrä. Ei kieliopilla oikiassa elämässä oo merkitystä, tärkeintä että sanoma mennee läpi. Vielä ku sais espanjalaiset tuon ymmärtämään.
Ihmiset sitten sanoo mulle, että
opettele espanjaa. No shit, Sherlock, kerrotko miten? Ei se oo mulle ainakaan ollu helppoa. Ja kuulostaa ehkä vähän änkyrältä, mutta ei espanjan oppiminen ollu tän matkan päätarkotus. Englantiki vielä tökkii, opettele siinä uus kieli! Toki yritän painaa mieleen koko ajan sanoja, suurin osa työhön liittyviä kuten
bateria, discos y pastillas de los frenos, bomba de aqua, mariposa... Mutta lauseitten rakentaminen tai ylipäätänsä keskustelu on vielä pitkässä kuusessa. Samoten jotenki yritän ehkä päästä helpolla; jos joku sana on supervaikia espanjaksi, sanon sen mieluummin englanniksi.
Toinen, vielä utopistisempi neuvo on, että
"puhut vaan englantia, kyllä ne ymmärtää". Ei siltä vaikuta ku kukkaa ei halua ees tervehtiä :D En Suomessakaan osaa osallistua keskusteluihin, täällä kuulemma pitäs alkaa puhua omiaan, ku 10 ihmistä ympärillä puhuu espanjaa? Ahaa.
Mutta ilmat lämpenee koko ajan, joten en jaksa stressata muista ihmisistä. Nautin vaan tästä ajasta minkä oon täällä, puolet jo menny! Viime viikonloppuna sain jopa otettua aurinkoa sen verran, että nenä palo ja rusketusrajat tuli - sormiin. Eli ihan hukkaan ei reissu menny!
Con amor, Heidi
