Päivä 30

Day 30, Thursday: React to the term: Letting go.

Aika hyvin sattu tuo blogihaaste. En eilen ehtiny päivitellä, joten korvataan asia tännään.

Irti päästäminen osottautu palijon helpommaksi, ku oisin uskonu. Eilen aamulla herätessä eka ajatus oli, että oisinpa jo kotona. 4 kuukautta on pitkä aika olla pois kotoa, ja vaikka rakastuinki Menorcaan, Suomi on aina Suomi.

Lennot meni eilen näin: 08:50 Menorca-Barcelona, yhtiönä Iberia/Vueling. Barcelonassa piti tehä check-in ja turvatarkastus uudestaan sekä vaihtaa terminaalia, mutta hyvin sielläki selvisin. Seuraava lento oli klo 12:10 Barcelona-Helsinki ja 20:45 Helsinki-Oulu, molemmat Norwegianilla joten matkalaukut meni suoraan. Kaikki lennot oli aikataulussa, jopa hieman edellä sitä, eikä mittään ongelmia ollu. Perillä olin puoli kymmenen jälkeen illalla, jonka jälkeen vielä tunnin ajomatka kottiin. Hirveintä matkoissa oli vaan istua paikallaan ja oottaa, ku ois jo tahtonu olla kotona!

Toni vei mut aamulla lentokentälle. Ajettiin vielä kerran sataman kautta, ja yritin saaha kerrottua kuinka hyvä ystävä se mulle on. Itketti kuitenki koko ajan, joten päätettiin että eiköhän me olla jo kaikki sanottu. Eikä nämä oo hyvästit, vaan enemmänki 'nähdään pian'.

Jotenki ihmetyttää omat tunteet. En itkeny viimesenä työpäivänä, mutta itkin ku kerroin Skypen välityksellä kotia, kuinka mulla oli jääny yks laturin vaihto kesken. En märissy ku hyvästelin Tonin, mutta märisin ku jonottaessa Helsingin konetta ihmiset ympärillä puhu vaan suomia. En märissy ku näin siskon ja sen tyttökaverin lentokentällä, mutta kotona märisin ku näin oman huoneen.

Se hyvä puoli irti päästämisessä on, että vaikka se voi sattua, ni sen jälkeen pystyy taas haalimaan lisää asioita. Kädet on taas tyhjät, ja on vapaa päättämään, mihin niillä tarttuu.

Con amor, Heidi