Mun on hirviän vaikiaa saaha uusia kavereita, suurimman osan ystävistä oon tuntenu ekaluokalta asti. Isoin este suhteitten luomiselle on se, että oon ujo. Mutta sen alkunolouden jälkeen tullee muitakin ongelmia. Pitäs nähdä vaivaa oppia tuntemaan ihminen, löytää ne yhteiset mielenkiinnon kohteet ja luottaa siihen ihmiseen. Rentoutua. Kuka jaksaa!
Tahtoisin löytää samanlaisia ihmisiä ku ite oon. Mutta mistä löytyy autotyttöjä jotka kuuntelee Justin Bieberiä? Varmaan samasta paikasta, jossa itekki viihdyn: kotoa.
Ei oo heleppoa saaha uusia kavereita, jos ei tykkää käydä ulkomaailmassa. Eikä kyse oo siitä etten tykkäis ihmisistä. Aina. En vaan tykkää juhlimisesta, ja juhlissahan niitä uusia ihmisiä tapaa. Mietin eilen illalla, miksen tykkää oman ikäsistä ihmisistä. Viihyn paremmin aikuisten kanssa, joilla on perhe ja farmariauto. En mää jaksa keskustella siitä, kuinka viime viikonloppuna oltiin niiiiiin kännissä. Enkä mää nyt yritä väittää, että oisin mahottoman kypsä tai aikuismainen. Mutta en vaan kestä ainaista biletystä.
Oon ollu täällä neljä kuukautta. En tuu luultavasti pitämään yhteyttä keneenkään täällä tapaamistani "kavereista". Jotenki ei oo vaan synkannu. Näin eilen niitä viimestä kertaa, eikä kukkaan puhunu mulle ku muutaman sanan koko illan aikana. Ei kai se voi vaan mun vika olla? Toki ossaan olla ärsyttävä ja hiljanen, ja vaikutan varmaan änkyrältä. Mutta on sillä ilmapiirilläki vaikutusta. Jos muut ihmiset on luotaantyöntäviä, miksi mun pittää olla se joka näkkee vaivaa?
Con amor, Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti