Viimesiä viikkoja viedään. Äiti ja iskäki kävi mua kattomassa, mutta ei siitä sen enempää. En oo vieläkkään toipunu siitä viikosta. Kierrettiin saaren joka kolkka, ja mun piti ajjaa autoa! Herratu aika.
Oon huomannu itestäni, että mitä lähemmäksi poislähtö tullee, sitä helpommin suutun ja oon normaaliakin änkyrämpi. Ihan niinku täältä lähteminen ois helpompaa, jos on huonot välit kaikkiin ihmisiin.
Toni ehotti, että voisin jäädä kesäksi meiän työpaikalle töihin. Kesäkaudella töitä on palijon enemmän ku turistit tulevat ja tarttevat vuokra-autoja, ja sinne joudutaan palkkaamaan sesonkiapulaisia. Sannoin heti kättelyssä kohteliaasti ei :D En mää kestäis 40 asteen helteitä, 25 on jo siinä ja siinä. Enkä mää kehtais enää asua tässä isäntäperheessä, joutuisin hankkimaan oman kämpän, ja mitä siitäki tulis? Ja mulla on jo paluulennot varattuna. Ja mulla on koti-ikävä. Ja ennen kaikkia, oon jo menossa takas Veholle, en kehtais/haluais perua sitä paikkaa. Ja hei oikiasti, en mää voi tänne jäähä.
Mutta ku tahtoisin.
Con amor, Heidi
P.S. En nää täällä jääkiekko-otteluita! Pittää taas oottaa vuosi että pääsen 1bariin niitä kattomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti