Yks aihe joka saa mut aina hyökkäysvalmiuteen on homojen oikeudet. Oon pitäny niistä esitelmiä lukiossa, oon marssinu Prideilla, ja oon valmis väittelemään melkeen kenen tahansa kanssa siitä, miksi muka se vaan on väärin jos tyttö tykkää tytöstä tai poika pojasta.
Uravalinnan ja ehkä luonteenki takia mun seksuaalisuus on ollu usiasti ihmisten pohdinnan alla. En sano ikinä juuta enkä jaata, annan niiden pähkäillä. Vielä kukkaan ei oo pystyny varmuudella sanomaan, että oisin 100% hetero tai 100% homo. Tiiättekö miksi? KOSKA SITÄ EI NÄÄ IHMISESTÄ. Ainua asia minkä seksuaalinen suuntautuminen kertoo, on se tykkääkö tyttöistä vai pojista. Ei muuta.
Miksi se on sitten niin iso asia, että esim. naimisiinmeno pittää kieltää? En tuu ikinä ymmärtämään. Enkä oo vielä löytäny tarpeeksi hyviä perusteluja tai selityksiä. Ei mua haittaa, vaikka kaikki ihmiset ei ymmärrä/hyväksy homoseksuaalisuutta. Niitten takapajuisuudesta se vaan kertoo. Se mua haittaa, jos ne yrittää omia mielipitteitään naamioida uskonnoksi tai laiksi. Enhän määkään lähe Raamatusta suurennuslasin kans hakemaan syitä, miksei perussuomalaiset sais tehä lapsia, vaikka mun mielestä niitten kasvatustapa on paljon haitallisempi ku homovanhempien. Lähimmäisenrakkaus ja positiivinen asenne, ootteko kuulleet semmosista?
Voisin väitellä tästä aiheesta kauan ja esittää paljon (ja parempia) argumentteja. Jouduin aikoinaan tekemään aika paljon taustatutkimusta äikän esitelmää varten, ja pääpointiksi paljastu se, ettei homoudesta oo mittään haittaa kenellekkään. Joten tiivistelmänä, fuck you homofoobikot.
Argh. Ärsyttää että vielä tänäki päivänä pittää puolustella ja selitellä asiaa, jonka pitäs olla itsestäänselvyys.
Con amor, Heidi
<3 -MäryN
VastaaPoistaLälly.
Poista