Hala back, where you at, mama!

Ennen matkalle lähtöä pittää tietenki nähä kaikkia kavereita, tämä viikonloppu oli niille pyhitetty. Ens vkonlopulle suunniteltiin perheen kans leffassa käyntiä ja hyvän ruuan kokkailua, ja vaan rentoja koti-iltoja :)

Perjantai-iltana käytiin siskon kans kattomassa Ruudolfin ja Karri Koiran keikka 45 Specialissa, ja olihan se mahtava! Liput oli loppuunmyyty ennen ku niitä ehittiin hankkia, mutta lähetin nolona Rudylle facebookissa viestiä, ja se oli niin mahtava että anto meille liput :) Jänskätti kävellä portsarin tykö ja selittää "kyllä meiän nimien pitäs olla siellä listalla..." Onneksi kuitenki kaikki järjesty ja päästiin sisälle! Käytiin vielä keikan jälkeen ostaa levy ja pyytää nimmarit, ja pääsin samaan kuvaanki molempien kans. Jos tulee tilaisuus käyä kattomassa herroja, ni suosittelen ehottomasti! Meininki oli ihan uskomaton.
Siskon kans siis ikäeroa on 5 vuotta (mää oon se pikkusisko, vaikkei heti hoksais :D). Välit on silti tosi läheiset, läpät yhtä surkeita molemmilla!

Lauantaina sitte kävin koulukavereitten kans pitsalla. Jotenki edelleen tuntuu hassulta, että ku ennen kaveripiiri koostu vaan tytöistä, ni nyt koulukaverit on pelkkiä poikia! En kyllä valita :)

Nyt sunnuntaina käytiin parin vanhan kaverin kans nuotiolla. Se hyvä puoli pienellä paikkakunnalla varttumisessa on, että samat kaverit pysyy läpi peruskoulun. Nuittenki tyttöjen kans on tunnettu ekaluokalta asti, ja vielä juttua riittää!

Vähän haikia olo, tullee kyllä ikävä kaikkia. Ennää viikko lähtöön, vaikkakaa ei tunnu siltä :o

Con amor, Heidi

Isäntäperhe

Nyt selvisi asumisjärjestelyt! Ainakin näin alussa meen asumaan isäntäperheeseen. Perheeseen kuuluu äiti ja neljä lasta, 19-, 14-, 12- ja 9-vuotiaat. Perhe assuu Maón keskustassa, varttitunnin kävelymatkan päässä siitä korjaamosta, johon meen töihin. Kuvien ja sähköpostin perusteella perhe vaikuttaa tosi mukavalta, ootan aika innolla sinne pääsyä :) Oon myös jutellu perheen kahen tytön kanssa facebookissa, ne vaikutti mahtavilta! Olin ehkä oottanu, että ne käyttäytyis niinku suomalaiset samanlaisessa tilanteessa: ois vastahakosia eikä yhtään kiinnostuneita, ujoja... Mutta tässä taas huomaa kuinka erilaiseen kulttuuriin oon oikiasti menossa. Tytöt vaan jutteli hirviänä, kyseli tunnelmia ja millasta Suomessa on. Ja puhuivat tosi hyvvää englantia! Alko jo vähän jännittää, että kuinka palijon takeltelen paikan päällä ku pittää englanniksi hoitaa pienimmätki asiat. Tuli kuitenki semmonen tunne, että oisinpa siellä jo! Tännään tasan kaks viikkoa lähtöön :)

Perhe, samoten ku työpaikka, löyty paikallisen opettajan avustuksella. Opettaja on meidän yksikön kansainvälisyysvastaavan tuttava, ja on tosi hyvin järjestäny asiat siellä päässä, ei voi olla ku kiitollinen. Mulla oli mennä jo usko koko vaihto-operaatioon viime vuonna, ku paikkaa ei löytyny millään. Ilmeisesti ainakin autoalalla harjottelupaikat löytyy melkeen pelkästään joko erilaisten hankkeiden kautta tai paikallisilla tuttavilla. Otin siis ite viime vuonna yhteyttä mm. Mersulle Englantiin ja Volkswagenille Saksaan, mutta ne ei tuottanu tulosta, ja olin jo ihan varma etten pääse ollenkaan lähtemään. Sitte joulukuussa tuli sähköpostia menorcalaiselta opettajalta, ja kuukautta myöhemmin ollaan tässä: homma papereitten allekirjotuksia vaille valmis! En oo vieläkkää oikeen sisäistäny tätä asiaa, että oikiasti pääsen lähtemään. Kai sen ymmärtää vasta sitte, ku lentokone laskeutuu.

Koska pääsen isäntäperheeseen, niin mulla annettiin pari mahdollisuutta. Voisin joko maksaa asumisesta vähäsen, tai ottaa vastavuorosesti kesällä jonkun menorcalaisen opiskelijan Suomeen asumaan. Sovittiin, että päätetään asiasta tarkemmin vasta sitten ku oon paikan päällä, mutta näin alustavasti meiän perhe on ainakin lupautunut ottamaan jonkun meille asumaan. Oishan se hauskaa näyttää ommaa kotipaikkakuntaa jollekki espanjalaiselle: täällä ku ei oikiasti oo mittää tekemistä! Toisaalta niille varmaan kaikki ois uutta, aina saunomisesta keskiyön aurinkoon.

Eli näillä mennään nyt. Ennen lentojen ja asumisen varmistumisia tuntu, että helmikuu on heti huomenna. Nyt ku on järjestelyt valmiina ni tuntuu, että lähtöön on ihan liian kauan. En taho ennää jännittää ja miettiä, menneekö kaikki hyvin, vaan tahon jo mennä!

Con amor, Heidi

Me llamo Heidi

Ajattelin, että näin aluksi ois hyvä vähän kertoa itsestäni, ja samalla päästä kirjottamisen makkuun.

Kuka? Heidi, 18 vuotta (helmikuussa 19).
Mistä? Nykyisten kuntaliitosten takia Oulusta.
Koulu? OSAO Kempele, ajoneuvoasentajan linja, 3. vuosi. Käyn samalla kolmoistutkintoa, minkä ansiosta koulunkäynti venyy neljään vuoteen.
Blogin aihe? Työharjoittelu ulkomailla. Oon haaveillu ulkomailla opiskelusta yläasteelta asti, ja nyt se viimeinki toteutuu :)
Matkakohde? Espanjalle kuuluva saari Menorca Välimerellä. 92 000 asukasta, pinta-ala 695 km2 (vertauksena uuden Oulun asukasmäärä 185 961 ja pinta-ala 3029 km2).
Tunnelmat ennen matkaa? Jännittää. Ihan hirviänä. En oo ikinä matkustellu yksin.
Toiveet matkalle? Tavata uusia ihmisiä ja oppia uutta kulttuuria. Oon myös viimeaikoina innostunu espanjan kielestä, joten sitä ois kiva oppia.
Pelot? Käytännön järjestelyt etenki. Lentojen kanssa piti vähän keplotella, joten jännittää meneekö ne putkeen. Oon nähny jo kahdesti unta, että myöhästyn lentokoneesta! Asuminen myös arveluttaa, en oo vielä varma asunko isäntäperheessä vai vuokraanko huonetta paikalliselta opettajalta. Ja ennen kaikkea henkiset asiat, miten tuun viihtymään? Miten sopeudun espanjalaiseen työkulttuuriin, tai tuun toimeen ihmisten kanssa? Mutta kävi miten kävi, ainakin saan sitä mitä lähin hakemaan: kokemuksia.

Perustin tämän blogin lähinnä sen takia, että perhe ja kaverit kotona pyssyy menossa mukana, ja että ite muistan myöhemmin millanen reissu oli. Mutta samalla yritän antaa vinkkejä muille ulkomaille lähteville, aina matkustamisesta perillä oloon. Itelle koko lähtöprosessi on ollu hankala, mutta toivon mukkaan se helpottuu tästä eteenpäin.

Tulevaisuudessa kerron enemmän siitä, miten harjoittelupaikka löytyi, miten järjestelyt (esim. lentoliput) hoitu, miten oon valinnu tämän alan yms. Jos matkan varrella tullee kysyttävää, niin rohkiasti vaan kommenttia :) Yritän vastailla parhaani mukkaan.

Con amor, Heidi