En oo kirjottanu tätä blogia kovin kauaa ni en jaksa tommosia. Kerron mieluummi sunnuntain purjehdusreissusta!
Mun työpaikkaohjaajan piti siirtää oma venneensä Menorcan länsilaidalla olevasta kaupungista saaren pohjoisrannalla olevaan kaupunkiin. Tarkotuksena oli siis lähteä jo lauantaina, mutta huonon sään takia siirrettiin matka sunnuntaille. Aamulla herätessä aurinko paisto pilvettömältä taivaalta, ja ootin kivvaa reissua!
Kuitenki ajettaessa autolla kohti länttä ilma alko synkkenemään, ja perillä sato vettä. Oli vähän kiire ehtiä karkuun pahimman myräkän alta. Aallot oli isoja ja koko meri täynnä meduusoita - ällöä! Mulla oli paha oli saman tien ku astuin venneeseen, ja usiampaan kertaan Toni kyseli, tahonko palata takas autolla. Ihan niinku mää luovuttaisin niin helepolla. Ku on purjehtimmaan lähetty ni sitähän purjehdittaan!
Eka tunti oli melkosta myräkkää. Vettä tuli päälle joka suunnasta, aallot keikutti venettä ja purjeet piti reivata, vaikka yritin lähinnä keskittyä siihen ettei tartteis nähä aamupallaa uudestaan. Kannustus oli tosi mahtavaa, sain kuulla mm. "tiiäthän että jos putoat vetteen nuo vaatteet päällä, ni uppoat pohjaan niinku kivi" ja "jos oksennat ni oksenna toisen laidan yli ettei tuuli heitä sitä takas päälle". Koko venereissun piti kestää 3-4 tuntia, ja kun reilun tunnin kuluttua ajattelin että huh, enää pari tuntia jäljellä, vastauksena oli vielä 4 tuntia. Siinä vaiheessa oli jo vähän ikävä maalle.
Sitte yhtäkkiä meri alko tyyntymään ja aurinko tuli esiin. Saatoin jo vähän nauttia maisemista ja syyä evväitä. Olin tehny kana-tomaatti-chorizo-patonkeja, espanjalaista munakasta, mutakakkua ja mansikoita lounaaksi, tuntu kelpaavan :) Sammutettiin moottori ja edettiin pelkillä purjeilla, pystyttiin rentoutuun ja mulla alako painuun silimät väkisin kii. Voisin tottua tommoseen elämään.
Kattokkee nuita kallioita! Tarttisin jonku geologin selittämmään mulle, miten ne on oikeen syntyny.
Käytiin myös kattomassa yhtä hienoa rantaa. Vettä oli n. 4 metriä, mutta niin kirkasta että hiekkapohjan näki helposti. Toni haluais kuulemma naimisiin sillä rannalla, ja ymmärrän kyllä miksi.
Sillä rannalla oli vähän Simpukkamökin näkönen talo (Harry Potter -fanit hoks hoks)!
Matkan lopulla taivaalle ilmaantu vielä sateenkari, vaikkei sadetta näkyny missään.
Alun keikutuskin mukaan laskettuna tuo oli yks parhaita päiviä mun täällä ollessa. Kaiken kaikkiaan reissuun meni yli 7 tuntia - lähettiin Mahonista yhdeltä ja perillä oltiin iltakahdeksan jälkeen. Day well spent.
Con amor, Heidi
P.S. En siis oksentanu. Ihan selvennökseksi. Oon siitä aika ylypiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti