Pihakeittiö ja pehmopaloja

Jos tätä päivää ei lasketa, ennää 36 päivää Menorcalla. Kolme kuukautta takana, yksi jäljellä. Mihin tämä aika on menny?! En mää taho lähteä. Tahon jäähä tänne ja ruskettua vielä enemmän ja tuskailla kuumuutta ja käydä uimassa ja purjehtia ja syödä sobrasadaa ja tehdä töitä ja juoda pomadaa ja ite tehtyjä mojitoja ja grillata ja ja ja. Tahon enemmän aikaa.

Toisaalta tahon myös kotia. On ikävä ihan tyhmiäkin asioita, tässä niissä listaa. Joo joo, tykkään listoista.

• Oma koti. Tartteeko enempää selittää? Voi olla että toukokuun lopussa teen saman tempun ku sisko penikkana, juoksen vaan ympäri taloa hulluna.
• Oma sänky. Vaikka reissussa ois miten hyvä sänky tahansa, ei sitä omaa voita mikään. Mun sänky on Ikeasta, mulla on kolme tyynyä (yks nukkumiseen ja kaks halailuun ja selkänojaksi dataillessa), peittoki on Ikeasta ja paksu ku unelma. Nii ja se on paras sänky ikinä.
• Lemmikit. Kotona oottaa koira ja kissa, ja on niitä ollu ikävä! Meidän kissa on jo vanha muori, mutta mieli sillä on ku kissanpennulla. Ja se on kiltti ku mikä. Koira on yhtä tyhymä ku minä, ja sen kanssa lenkit on parasta urheilua. Kierrellään vaan metsiä ja eksytään, vaikka ollaan kilometrin sisällä kotoa. Se innostuu aina ihmisten näkemisestä, toivottavasti se vielä mut muistaa :)

    

Kattokaa tuota kissaa :D Vannon kautta kiven ja kannon, ettei kuvvaa oo mitenkää muokattu.

• Kaverit. Pietään sitte juhlat ku tuun takas Suomeen!
• Jäätelö. Ei täällä myydä litran pakkauksia marketeissa, tai ainakaan ei oo silmiin sattunu. Pittää ostaa kioskista, jossa maut on kyllä hyviä (Baileys, Oreo yms!) mutta yhestä pallosta saa maksaa litran pakkauksen hinnan. Ei mun jäätelönhimolla oo varraa asua täällä!
• Meiän autot. Tai oikiasti vaan Mersu. Isuzuki vähän. Toyota ei.
• Hirvenliha ja pottumuusi. Vielä ku kylkeen pehmopaloja ja sinistä maitoa ni siitä ei pöperöt paljoa parane!
• Mansikat. Ja mustikat. Ja kaikki marjat, joita voi poimia suoraan takapihalta.
• Grillaaminen pallogrillillä. Meiän perheessä on tapana aina polttaa lihat niin, että ne on kuivia känttyröitä. Hyvvää silti on.
• Lumi. Alkuaikoina sitä oli pahempi ikävä, mutta nyt kesän tullessa ehkä jaksan oottaa ens talveen!
• SAUNA! Ette voi uskoa kuinka ikävä sitä on. Sauna on mulle ennen kaikkia paikka rentoutua, saa vaan makkoilla lauteilla ja pohtia syntyjä syviä. Ihan niinku en tekis sitä muutenki. Mutta siellä ei ainakkaa palele.
• Mökki. Se ku saa istua takkatulen loimussa, paistaa saunan jälkeen makkaraa ja vaahtokarkkeja, juua lämmintä kokista. Se ku ei tarvi tehä mittää (paitsi polttopuita), saa vaan makkoilla ja nukkua pitkät päiväunet ja syyä suklaata ja lukia kirjoja. Ja se ku yrittää nauttia kauniista jokimaisemasta ja yöttömästä yöstä, mutta sääskiä on niin palijon ettei pihalla voi istua kahta minuuttia kauempaa. Lappi <3

Äiti pisti kuvan mökiltä!

• Patiolla istuminen Oulussa. Ja 1bar.
• Fazerin suklaat.
• Niitä iltoja, ku oon yksin kotona ja voin kattoa pihakeittiössä elokuvia. Sytytän lyhtyihin tulet, kaappaan kissan syliin, teen ison kulhon popkornia ja pistän pyörimään jonku typerän romanttisen komedian (krhm, Crazy, Stupid, Love).

Sen sijaan ikävä ei oo pitkiä ajomatkoja (tällä saarella pisin etäisyys paikkojen välillä on 45 km. Mun normaali työmatka kotona on 50 km suuntaansa.), puiden ajoa (meiän talo lämpiää puilla, ja polttopuita on tullu tehtyä koko pieni elämäni), pitkiä iltoja korjaamolla rassaamassa meiän autoa... Ja, no, siinäpä ne oli. Eli ootan kovasti kotiin tuloa! Ja kammoan täältä lähtöä. Ajattelin viime kesän Vehon pestin jälkeen, että ne oli yhet mun elämän parhaimmista kuukausista. Mutta ei se aika ollu mittään verrattuna Menorcalla oloon.

Con amor, Heidi

Ennakointi

http://www.roflcat.com/images/cats/I_Should_Buy_A_Boat.jpg

Tuli venekuume. En oo aiemmin oikeen välittäny paateista, pelkään vähän merta ja uintitaidotki on vähän siinä ja siinä. Mielipide kuitenki muuttu viime viikolla, kun sisko tuli tyttöystävänsä kanssa mua kattomaan Menorcalle. Mun työpaikkaohjaaja vei meiät vaimonsa kanssa purjehtimaan, ja olihan se uskomatonta! Turkoosia vettä ympärillä ja aurinkoinen päivä. Ite purjeen kanssa ajelehtiminen oli vähän liian jännittävää, mutta poukamassa kelluminen ja moottorilla ajelu passas ku nyrkki silimään!

Vaimo joutu kiipiämään mastoon kiinnittämään köysiä, ja napsi siellä roikkuessa kuvia! Ei ois musta siihen hommaan.

Satamassa kävellessä venekuume vaan pahenee, ku ympärillä on toinen toistaan hienompia jahteja. Kattokaa nyt näitäki!

Low Profile in my ass.

Sitte ku oon iso ja rikas ni ostan hienon luksusjahdin ja kämpän Menorcalta ja kruisailen pitkin Välimerta.

Mutta nyt oikeisiin aiheisiin. Puhuin tällä viikolla mun työpaikkaohjaajan kanssa eri kansalaisuuksista ja sitten tietenki Toni kysy, mitä ajattelin espanjalaisista ennen Menorcalle tuloa. Pohdin vähän aikaa ja näihin piirteisiin päädyin:

• Espanjalaiset on tulisia ja intohimosia. Kaikki pikkuasiatki mullistaa elämän, ja tunteita näytetään laidasta laitaan. Ujoudesta ei olla kuultukkaan.
• Espanjalaiset puhuu kovaan ääneen ja sairaan nopiaa!
• Miehet on joko semmosia gigoloja tai latinogangstereita, naiset isopyllysiä ja tappavat sut, jos edes vilkaset niitten miestä. Usiammat kaverit varottelivat, että kuitenkin löydän täältä miehen ja tuun saman tien raskaaksi.

Niinku ennakkoluulojen kanssa usein käy, ni eihän ne piä paikkaansa. Vaikka on ihmisiä, joilta suunvuoroa ei saa kysymälläkään, kyllä täältäki löytyy ujoja ja hiljasia. Vin Dieselin kaltasia koviksia ei oo vielä löytyny, enemmän täkäläiset pojat muistuttaa malleja. Käyttävät varmaan enemmän aikaa ja rahaa ulkonäköön ku minä ikinä. Eikä sitä vauvamahaa oo ainakaan vielä ilmestyny.

Ennen matkaa en halunnu liikaa ajatella, millasta täällä tulis olemaan. Mulla ainakin on tapana haaveilla ja kuvitella hirviänä asioita, ja sitten ku ne ei toteudukkaan ni petyn pahasti. Sen takia yritin lähtä matkaan puhtaalta pöydältä. Toki silti tuli ennakkoluuloja mieleen, niin itseltä ku muiltakin ihmisiltä.

• Sää on lämmin koko ajan, ja vaikka talvella lämpötilat putoaa n. 10 asteeseen, seki tuntuu lämpimältä. Haha, joo. Alkuaikoina oli niiiiin kylmä ja päästiin jopa lähelle nollaa. Ilmankosteus tekkee viileydestä pahemman, ja kova pohjoistuuli vaan pahentaa asiaa. Nyt viimeinki ilma on alkanu lämpeämään; tällä viikolla oli 25 astetta ja kuuma ku saunassa!
• Työmoraali ei oo kovin korkialla, eikä kiireettä tarvi stressata. Voin maata rannalla kaikki päivät, lähtä töistä aikasemmin ja ottaa vaan iisisti. Yhtä kiire täällä on ku Suomessakin. Yhtenä päivänä jäätiin Tonin kanssa ruokatunnilla (omalla ajalla) remontoimaan autoa, joka ei muuten ois tullu valmiiksi. Ja mitä rannalla lekotteluun tulee, kato aiempi kohta.
• Opin espanjaa helposti. En oo oppinu. Tai omasta mielestäni ihan kohtalaisesti, mutta paikallisten mielestä en riittävän hyvin :( Oon kuitenki hoksannu viime aikoina, että ymmärrän välillä suurimman osan muitten puheista. Eli vielä en oo luovuttanu!
• Eläminen täällä on halvempaa, ja shoppailen laukut täyteen vaatteita. Alennuksia lukuun ottamatta täällä on yhtä kallista ku Suomessa. Paljon on vaikuttanu talouskriisi, se on nostanu perustavaroiden hintoja paljon.
• Espanjalaiset on vihaisia suomalaisille, ku ei haluta antaa tukia köyhille EU-maille. Omaa kotimaata pittää ehkä vähän piilotella. Ei piä paikkaansa. Vaikka kriisi tullee esiin joka tilanteessa (vois kirjottaa siitä myöhemmin oman postauksen), enemmän espanjalaiset syyttää omaa hallitustaan. Vielä ei oo kukaan nyrpistäny nokkaansa Suomelle.

Siinäpä ne tärkeimmät asiat. Koska kuulutaan kaikki Eurooppaan, ei se elämä niin erilaista oo ku ajattelin. Välillä tietenki huomaa kulttuurierot; mulle etenki kaikesta puhuminen on ollu jottain ihan uutta. Ai mitä, täällä ilmaistaan tunteita? Huh, ihan outoa suomalaiselle tuppisuulle. Työnteko on joskus muistuttanu enemmän terapiaistuntoja ku auton korjausta, mutta tosi nopiaa siihen tottu. Niin nopeasti, että ku on pitäny yksin työskennellä ni on ikävöiny avautumista. Mitenhän sitä sopeutuu taas Suomen hiljaisuuteen?

Con amor, Heidi

Son Bou

Lupasin kertoa viime viikonlopusta, joten tässä tarinaa!

Etukätteen reissua mainostettiin mulle hirviänä juhlimisena, talo täynnä ihmisiä ja alkoholia. Eli aika lailla introvertin painajainen! Pokka ei kuitenkaa antanu jäähä kotia, ja luppaus grillaamisesta ja kavereista sai mut sitte lähtemään mukkaan. Ennen matkaa piti neljästä yöstä maksaa 55 euroa (josta saahaan ehkä 20e takas koska mitään ei hajotettu), sekä hommata omat ruuat ja juomat. Kauppakassillinen täynnä ruokaa ja matkalaukullinen täynnä vaatteita lähettiinki sitte torstaina matkaan!

Talo oli mahtava! Vähän liian pieni (max. 8 henkeä, meitä oli vajjaa 15 + päivävieraat), mutta uus ja hienosti sisustettu. Ulkona oli uima-allas ja poreamme.

Maisematkaa ei ollu hullummat :)

Ensimmäisenä iltana juhliminen alko jo aikasin. Mulla väsytti ihan hirviänä työviikon jäläkeen, hyvä että silimät pysy auki. Puolenyön jälkeen lähettiin kaupungille katteleen baareja. Kävin yhessä sisällä ja sitten lähettiin muutaman muun pojan kans takasi kotia nukkumaan :D Eli villiä menoa!

Pääsiäisenä sopivat evväät!

Perjantai-iltana tulin takasin Mahoniin, ja takas Son Bouhun menin seuraavana iltapäivänä. Samana iltana iski myös hirviä pääkipu, joten menin sänkyyn kymmeneltä ja nukkuin aamuun asti. Villi meno jatku! Lohuttelin ittiä sillä, että sunnuntai-iltana sokka lähtee irti. Aamulla kuitenki muut oli jo kyllästyneitä juhlimiseen ja tahtovat lähtä kotia. Selevä! :D

Tapasin myös ysäreimmän henkilön pitkään aikaan! :)

Tuo suihku oli niin ihana! Oisin voinu olla siellä koko viikonlopun.

Kielimuuri on noussu täällä aika isoksi esteeksi. Son Boussaki talo oli täynnä ihmisiä, ja niistä ehkä kolme jutteli mulle. Espanjalaiset ei joko ossaa tai halua puhua englantia. Mulle on sanottu, että se johtuu niiden epävarmuudesta; espanjalaiset eivät usko ossaavansa puhua englantia ja ovat ujoja sen suhteen. Ja totta on, että ensimmäinen asia minkä jokainen mulle sanoo, on "sorry, my english is not good". Kuitenki ku ihmiset alkaa puhumaan, ni aina ymmärrän. En itekkää puhu englantia täydellisesti, turha sillä kielellä on täällä kikkailla jos toinen osapuoli ei ymmärrä. Ei kieliopilla oikiassa elämässä oo merkitystä, tärkeintä että sanoma mennee läpi. Vielä ku sais espanjalaiset tuon ymmärtämään.

Ihmiset sitten sanoo mulle, että opettele espanjaa. No shit, Sherlock, kerrotko miten? Ei se oo mulle ainakaan ollu helppoa. Ja kuulostaa ehkä vähän änkyrältä, mutta ei espanjan oppiminen ollu tän matkan päätarkotus. Englantiki vielä tökkii, opettele siinä uus kieli! Toki yritän painaa mieleen koko ajan sanoja, suurin osa työhön liittyviä kuten bateria, discos y pastillas de los frenos, bomba de aqua, mariposa... Mutta lauseitten rakentaminen  tai ylipäätänsä keskustelu on vielä pitkässä kuusessa. Samoten jotenki yritän ehkä päästä helpolla; jos joku sana on supervaikia espanjaksi, sanon sen mieluummin englanniksi.
Toinen, vielä utopistisempi neuvo on, että "puhut vaan englantia, kyllä ne ymmärtää". Ei siltä vaikuta ku kukkaa ei halua ees tervehtiä :D En Suomessakaan osaa osallistua keskusteluihin, täällä kuulemma pitäs alkaa puhua omiaan, ku 10 ihmistä ympärillä puhuu espanjaa? Ahaa.

Mutta ilmat lämpenee koko ajan, joten en jaksa stressata muista ihmisistä. Nautin vaan tästä ajasta minkä oon täällä, puolet jo menny! Viime viikonloppuna sain jopa otettua aurinkoa sen verran, että nenä palo ja rusketusrajat tuli - sormiin. Eli ihan hukkaan ei reissu menny!

Con amor, Heidi