Tuli venekuume. En oo aiemmin oikeen välittäny paateista, pelkään vähän merta ja uintitaidotki on vähän siinä ja siinä. Mielipide kuitenki muuttu viime viikolla, kun sisko tuli tyttöystävänsä kanssa mua kattomaan Menorcalle. Mun työpaikkaohjaaja vei meiät vaimonsa kanssa purjehtimaan, ja olihan se uskomatonta! Turkoosia vettä ympärillä ja aurinkoinen päivä. Ite purjeen kanssa ajelehtiminen oli vähän liian jännittävää, mutta poukamassa kelluminen ja moottorilla ajelu passas ku nyrkki silimään!
Vaimo joutu kiipiämään mastoon kiinnittämään köysiä, ja napsi siellä roikkuessa kuvia! Ei ois musta siihen hommaan.
Satamassa kävellessä venekuume vaan pahenee, ku ympärillä on toinen toistaan hienompia jahteja. Kattokaa nyt näitäki!
Low Profile in my ass.
Sitte ku oon iso ja rikas ni ostan hienon luksusjahdin ja kämpän Menorcalta ja kruisailen pitkin Välimerta.
Mutta nyt oikeisiin aiheisiin. Puhuin tällä viikolla mun työpaikkaohjaajan kanssa eri kansalaisuuksista ja sitten tietenki Toni kysy, mitä ajattelin espanjalaisista ennen Menorcalle tuloa. Pohdin vähän aikaa ja näihin piirteisiin päädyin:
- Espanjalaiset on tulisia ja intohimosia. Kaikki pikkuasiatki mullistaa elämän, ja tunteita näytetään laidasta laitaan. Ujoudesta ei olla kuultukkaan.
- Espanjalaiset puhuu kovaan ääneen ja sairaan nopiaa!
- Miehet on joko semmosia gigoloja tai latinogangstereita, naiset isopyllysiä ja tappavat sut, jos edes vilkaset niitten miestä. Usiammat kaverit varottelivat, että kuitenkin löydän täältä miehen ja tuun saman tien raskaaksi.
Niinku ennakkoluulojen kanssa usein käy, ni eihän ne piä paikkaansa. Vaikka on ihmisiä, joilta suunvuoroa ei saa kysymälläkään, kyllä täältäki löytyy ujoja ja hiljasia. Vin Dieselin kaltasia koviksia ei oo vielä löytyny, enemmän täkäläiset pojat muistuttaa malleja. Käyttävät varmaan enemmän aikaa ja rahaa ulkonäköön ku minä ikinä. Eikä sitä vauvamahaa oo ainakaan vielä ilmestyny.
Ennen matkaa en halunnu liikaa ajatella, millasta täällä tulis olemaan. Mulla ainakin on tapana haaveilla ja kuvitella hirviänä asioita, ja sitten ku ne ei toteudukkaan ni petyn pahasti. Sen takia yritin lähtä matkaan puhtaalta pöydältä. Toki silti tuli ennakkoluuloja mieleen, niin itseltä ku muiltakin ihmisiltä.
- Sää on lämmin koko ajan, ja vaikka talvella lämpötilat putoaa n. 10 asteeseen, seki tuntuu lämpimältä. Haha, joo. Alkuaikoina oli niiiiin kylmä ja päästiin jopa lähelle nollaa. Ilmankosteus tekkee viileydestä pahemman, ja kova pohjoistuuli vaan pahentaa asiaa. Nyt viimeinki ilma on alkanu lämpeämään; tällä viikolla oli 25 astetta ja kuuma ku saunassa!
- Työmoraali ei oo kovin korkialla, eikä kiireettä tarvi stressata. Voin maata rannalla kaikki päivät, lähtä töistä aikasemmin ja ottaa vaan iisisti. Yhtä kiire täällä on ku Suomessakin. Yhtenä päivänä jäätiin Tonin kanssa ruokatunnilla (omalla ajalla) remontoimaan autoa, joka ei muuten ois tullu valmiiksi. Ja mitä rannalla lekotteluun tulee, kato aiempi kohta.
- Opin espanjaa helposti. En oo oppinu. Tai omasta mielestäni ihan kohtalaisesti, mutta paikallisten mielestä en riittävän hyvin :( Oon kuitenki hoksannu viime aikoina, että ymmärrän välillä suurimman osan muitten puheista. Eli vielä en oo luovuttanu!
- Eläminen täällä on halvempaa, ja shoppailen laukut täyteen vaatteita. Alennuksia lukuun ottamatta täällä on yhtä kallista ku Suomessa. Paljon on vaikuttanu talouskriisi, se on nostanu perustavaroiden hintoja paljon.
- Espanjalaiset on vihaisia suomalaisille, ku ei haluta antaa tukia köyhille EU-maille. Omaa kotimaata pittää ehkä vähän piilotella. Ei piä paikkaansa. Vaikka kriisi tullee esiin joka tilanteessa (vois kirjottaa siitä myöhemmin oman postauksen), enemmän espanjalaiset syyttää omaa hallitustaan. Vielä ei oo kukaan nyrpistäny nokkaansa Suomelle.
Siinäpä ne tärkeimmät asiat. Koska kuulutaan kaikki Eurooppaan, ei se elämä niin erilaista oo ku ajattelin. Välillä tietenki huomaa kulttuurierot; mulle etenki kaikesta puhuminen on ollu jottain ihan uutta. Ai mitä, täällä ilmaistaan tunteita? Huh, ihan outoa suomalaiselle tuppisuulle. Työnteko on joskus muistuttanu enemmän terapiaistuntoja ku auton korjausta, mutta tosi nopiaa siihen tottu. Niin nopeasti, että ku on pitäny yksin työskennellä ni on ikävöiny avautumista. Mitenhän sitä sopeutuu taas Suomen hiljaisuuteen?
Con amor, Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti