Eli viime viikon keskiviikkona matkustin Barcelonaan. Matkaseurana oli perheen äiti, vanhin poika ja pojan luokka, ja tarkotuksena oli tutustua eri yliopistoihin. Sain enemmän vappauksia ku muut, koska en todennäkösesti oo tulossa tänne yliopistoon, ja ehinkin kierrellä monta nähtävyyttä. Kuva kertoo tuhat sannaa, niinhän? (Kuvat saa isommaksi klikkaamalla niitä.)
Ensinnäkin, tässä meidän hostelli. Se oli ihan kaupungin keskustassa, ja silti hinta 22e/yö.
Yks asia, joka mua aina ulkomailla kiehtoo, on kirkot. Ne on ihan uskomattomia. Ylärivillä on Barcelonan katedraali, joka oli ihan meiän hostellin vieressä. Paikka oli ihan järettömän suuri ja taitavasti tehty, seinät oli täynnä toinen toistaan hienompia patsaita ja alttareita. Sisäpihalla oli ankkoja, jotka kuulemma edustaa Jeesuksen elinvuosia (what?). Alarivillä on Tibidabon huipulla (siitä juttua myöhemmin) sijaitseva kirkko. Seki oli älyttömän koristeellinen, ja tuntu, ettei voi muuta tehä ku toljottaa suu ja silimät auki.
Ennen matkalle lähtöä äiti vannotti usiaan kertaan, että "käy sitte kattomassa Gaudin rakennuksia!" Ja olihan ne mielettömiä. Ylävasemmalta lähtien La Sagrada Familia, Casa Batlló, Casa Milá ja Park Güell. Ei vaan ymmärrys riitä, miten yks ihminen voi saaha tommosta aikaan.
Muita hienoja paikkoja: Arc de Triomf, Montjuïc (kukkula, joka rakennettiin melkeen kokonaan uusiksi v. 1992 olympialaisia varten, huipulla mm. stadion ja televiestintätorni), Katalonian taidemuseo sekä suihkulähde Ciutadellan puistossa. Kaikki tuossa kaupungissa oli niin älyttömän suurta!
Eli siis mun Tibidabon vallotus, joka jäi reissusta parhaiten mieleen. Tibidabo on Barcelonan korkein vuori (512m), mutta mulle vakuuteltiin ettei huipulle pääseminen oo ongelma. Heräsin perjantaiaamuna seittemän aikoihin, otin metron lähelle vuorta ja kamera kourassa lähin kiipiämään. Opasteita Barcelonassa on välillä vaikia löytää, tuntuu että on vaan unohettu laittaa niitä joihinkin pisteisiin, joten tietysti eksyin hetkeksi. Tallustin kinttupolkuja pitkin, mutta ku suunta oli koko ajan ylöspäin ni mieliki pysy korkialla. Sitte löysinki jo leviämmän tien ja enemmän opasteita, mutta ku tie vaan kaarteli eikä huippu tuntunu tulevan yhtään lähemmäs, aurinko porotti ja jaloissa oli alkavat rakot, alako jo vähän ahistaan. Lopulta sitte pääsin huipulle, ja olihan se kirkko ja näköalat matkan arvoset! Bussia takas Barcelonaan odotellessani lähin tallustaan vuorta alas, ja yhtäkkiä hoksasin ettei pysäkkejä näy missään. Seuraavalla näköalatasanteella kohtasin kuitenki englantia puhuvia, turisteilta vaikuttavia miehiä, ja välttääkseni kävelemisen kysyin, pääsisinkö niitten auton kyytiin :D Tosi mukavia miehiä olivat, sanovat olleensa IT-alan miehiä ympäri maailmaa, joilla oli kokous Barcelonassa. Ne heitti mut lähimmälle bussipysäkille, eivätkä ees huolineet rahhaa korvaukseksi :)
Barcelonassa oli kevät jo kunnolla vauhissa!
Vielä yleistunnelmaa kaduilta. Ahisti, ku piti koko ajan pittää toisella kädellä laukusta kiinni, tai ku yhtäkkiä joku ventovieras tuli juttelemaan. Oli niin vainoharhanen olo koko ajan!
Voisin laittaa reissusta palijon enemmän kuvia (niitä ku tuli otettua se reilu 500), mutta ei se oo sama ku olla paikan päällä. Barcelona ei oo mun ihannepaikka; siellä on liikaa ihmisiä ja liikaa vilskettä. Asiaa ei todellakkaa auttanu vuosisadan pahin koti-ikävä, joka ei oo vieläkkää hävinny. Mutta kaupunkina Barcelona on uskomaton, sitä ei voi kiistää.
Con amor, Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti