Täällä ollessa on tullu pakostaki mietittyä, kuka oon ja mihin oon menossa. Ei pelkästään syvällisistä syistä ja itteni vuoksi, vaan koska ihmiset kyssyy. Espanjalaiset haluaa tietää ventovieraittenki elämäntarinan, ja kertoo mielellään itestään pikkuasiatki. Ja hyvä, oon kiinnostunu kuuntelemaan ihmisten tarinoita, mutta sitte ku itellä pitäs tehä sama ni tuloksena on "Öö. Oon Heidi. Oon kotosi Suomesta." Tullee vaivautunu olo ku ei tiiä paljonko voi/haluaa kertoa. Oon aina ollu enemmän tai vähemmän ujo, ja vaikka oonki kehittyny viime vuosina palijon ni en edelleenkää ossaa avautua ihmisille. Miten mää voin kertua omista unelmista ja tunteista ynnä muusta henkilökohtasista juttuista henkilölle, jonka oon tuntenu viikon? En ees kerro kaikkea parhaille kavereillekkaa.
Mutta se kai on suomalaisille tyypillistä. Meillä on oma fyysinen ja henkinen alue, jonne muut ihmiset ei saa tulla. Suomalaiset ei tuhlaa aikaa jutusteluun, ja espanjalaiset ei taas ossaa olla hilijaa. Yks suurimmista syistä jonka takia halusin lähtä maailmalle vaihtoon, oli päästä ulos omasta kuoresta. Oon pitkään ollu sitä mieltä, ettei suomalainen tapa elää oo se ainoa oikea. Nyt pitäs vaan oppia käyttäytyyn niinku menorcalainen.
Joten.
Oon Heidi. Haluan ehkä olla autosuunnittelija isona. Ehkä, koska en oo vielä varma. Haluan hyväpalkkasen työn ja tykkään autoista, palijon. Tykkään siitä miltä ne näyttää, tykkään vauhdista, ja tykkään korjata niitä tiettyyn pisteeseen asti. Suunnittelijan ammatti ois aika täydellinen, mutta en tiiä onko mulla siihen lahjoja. En edelleenkää ymmärrä kaikkea autoista, enkä tiiä onko mulla tarpeeksi ideoita että pärjäisin alalla. Lisäksi tullee muut kysymykset: jotta sais paljon rahaa, pittää olla valmis tekemään paljon työtä, mutta haluaisin myös perheen. Eli miten voi yhdistää työn ja perheen? Tahon olla semmonen pullantuoksuinen äiti joka on kotona ku lapset tullee koulusta ja leipoo niille synttärikakut, mutta toisaalta tahon myös pärjätä töissä, ansaita rahhaa jonka voin käyttää mihin ikinä haluan ja myöhemmin antaa lapsille. Nyt joku sannois, että hahaa, hommaa rikas mies! Mutta ei se niinkää mee. En taho olla vaan toisen elätettävänä. Mulla on omiaki unelmia, jotka tahon saavuttaa. Vielä ku vaan tietäis, mitä ne on.
Con amor, Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti