Lento lähti aamulla Oulusta 06:05, eli piti herätä kolmen
aikaan kotona. Lentoreitti oli Oulu-Tukholma-Kööpenhamina-Madrid-Mahon, ja
perillä olin 20:30 illalla. Olin varannu lennot vertaa.fi –sivustolta, ja
keplotellu saahakseni ne mahollisimman halvalla. Varasin erikseen lennot eri
lentoyhtiöiltä Oulusta Madridiin ja Madridista Mahoniin, joten jännitti, että
meneekö kaikki putkeen. Tulomatkalla takas Suomeen lennän
Mahon-Barcelona-Helsinki-Oulu, joten sen pitäs olla vähän suorempi lento. Yhteensä
meno-paluu-lennot makso 506€.
Näkymät Madridin lentokentältä.
Isäntäperhe tuli kentälle vastaan, ja oli heti
hallaamassa ja antamassa poskipusuja – meinas vähän suomalaistyttöä ujostuttaa!
Kaikilla ainaki näin aluksi englanti on enemmän tai vähemmän tökkivää, mutta
hyvin tullaan toimeen. Tänä lauantaina täällä on karnevaalit, ja siellä varmaan
nään enemmän nuoria.
Perheen kolome lasta ja koirat!
Tännään Joan, yhteyshenkilö joka kaiken on järkänny, vei
mut tutustummaan uuteen työpaikkaan. Se on paikallinen korjaamo, jonka merkkejä
on Fiat, Citroën, Peugeot, Alfa Romeo ja Kia. Ehkä tähän mennessä matkan jännittävin
ja toisaalta hauskin tilanne oli, ku istuin korjaamopäällikön huoneessa Joanin
ja mun työpaikkaohjaajan Tonin kans. Kolome miestä puhua pölöttää ympärillä
espanjaa, ja mää istun keskellä ja yritän näyttää ammattimaiselta :D Siihen
varmaan saa muutenki tottua, ennen ku ymmärrän ees vähän espanjaa. Ainaki näin
alussa teen töitä yhessä Tonin kans, ja myöhemmin katotaan miten jatketaan. Haalarit
saan työpaikalta, ja Joanin koulu makso mun turvakengät. Suomessa ku on tottunu
siihen, että kaikki pittää hoitaa ite.
Lämmintä päivällä oli parhaillaan 23 astetta, mutta aamut
ja yöt on tosi kylmiä. Kuulemma tämä kosteus vielä saa ilman tuntumaan
viileämmältä. Säätä vois muuten verrata Suomen alkukessään, puissa ei oo vielä
lehtiä mutta aurinko paistaa tosi kuumasti! Viikonloppuna kuulemma kylmenee,
joten saa nähä tulleeko kaduttua etten ottanu villasukkia mukkaan… Muuten oon
aika lailla jo rakastunu tähän paikkaan. Ajeltiin Joanin kanssa ympäri
kaupunkia, ja etenki satamassa oli tosi kaunista. Voin vaan kuvitella millanen
tää paikka on vähän myöhemmin, ku kaikki puhkeaa kukkaan ja on lämpimämpää.
Äiti, nää tykkäisit tästä!
Eroavaisuuksia Suomeen ja kotia on paljon. Sisätiloissa
lattiat on kylmää laattaa, ja kenkiä pidetään koko ajan. Ruokatunnit on töissä
sen 2,5 tuntia, jonka aikana mennään kotia syömään (eli työpäivä 8-13 ja
15:30-18:30). Ihmiset ajjaa autoilla niinku reikäpäät, hirviää
ylinoppeutta ja äkkijarrutuksia, ja vilkun käyttö (tai sen käyttämättä
jättäminen) saa oululaisetki näyttämään malliajajilta.
Välillä on vähän orpo olo, mutta se kai kuuluu asiaan.
Onhan Suomessaki työharjottelun ekat päivät ollu aika hirveitä, joten uskon
että se tästä helpottaa. Etenki ku oppii tuntemaan kaupunkia ja ihmisiä. Kaikki
on tähän mennessä ollu ihan yliystävällisiä, ja itellä on välillä vähän
epäkohtelias olo ku käyttydyn ku suomalainen.
Con amor, Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti