Comida

Niinku fiksuimmat on ehkä hoksannu, tykkään ruuasta. Espanjassa ollessa on tullu kokkeiltua palijon uusia ruokia, niin perinteisiä menorcalaisia asioita ku aterioita ympäri maailmaaki. Jokkaisen uuen tuttavuuden esittelemiseen menis usiampi päivitys, joten yritän tyytyä vaan oudoimpiin ja parhaisiin kokemuksiin.

Arkiruokaa mun perheessä vois kuvvailla yhella sanalla: uppopaistettu. Öljyä kulluu ihan hirviänä ku kaikki munakoisosta perunoihin ja kalaan uppopaistetaan, ja sitte syyään vielä kylkiäisiksi sipsejä. En ymmärrä miten kaikki perheessä on tällä ruokavaliolla silti rimpuloita!
Suosikki espanjalaisista ruoista on ollu ehkä espanjalainen omeletti. Sen lisäksi on tullu kokkeiltua kala-, kani- ja kanapaellaa, menorcalaisia tomaatteja, ite tehtyjä kananugetteja (aivan sairaan hyviä!), kalmaria ja tyypillistä menorcalaista kalaa jonka nimiä en muista sekä perinteisiä menorcalaisia leivonnaisia pastissetseja.
Ehkä oudoin kokemus oli lehmän kieli. Kotona isäki aina yrittää tyrkyttää hirven kieltä tai sydäntä, eikä ne oo Espanjassa yhtää sen parempia. Periaatteessa maku ei oo paha, mutta ku alkaa ajattelleen, mitä suussa on, ni loppuki ruokahalu katoaa :D Muutenki lihan kanssa on ollu vähän totuttelemista. Kotona aina ostetaan liha valmiiksi pakattuna marketista, mutta täällä mennään lihamestarille ja katotaan, ku se palottellee jäniksen ruhon. Mutta musta on vaan hyvä, että ihmiset ajattellee mistä se filee pöytään on tullu.

Espanjalainen omeletti (http://healthyhungryhappy.com/wp-content/uploads/2011/02/spanish-omelette.jpg).

Niinku arvattua, espanjalainen ruokakulttuuri on erilainen suomalaiseen verrattuna. Ruokapöydässä keskustellaan samalla ku syyään, ja ystäviä kututaan usein kotia ruokailemaan ja vastavuorosesti mennään ite kyläilemään. Hyvä esimerkki on, ku viime viikolla mun työpaikkaohjaaja Toni kuttu mut ja vastaanottovirkailijan Carolin kottiinsa syömään. Sen vaimo oli teheny lounaan, ja mun ja Carolin tehtävänä oli tuua jälkiruoka. Oliko pikkuse hyvvää! :3 Lupauduin myös kokkaamaan suomalaista ruokaa Tonille, sen vaimolle ja niitten ystäville. Pittää vissii opetella leipomaan rieskaa, oisko hyviä ohjeita?

Kalmaria, tomaatteja, perunoita, sieniä ja paprikaa.

Toni! Rakastuin niitten kottiin ihan täysin. Se on pikkukaupungissa Mahonin ulkopuolella, ympärillä vihreitä peltoja. Ne on remontoinu talon melkeen täysin, valkoset kiviseinät on puoli metriä paksuja ja lattiat parkettia.

Niinku aiemmin kertoin, käytiin perheen kanssa syömässä kiinalaisessa ravintolassa. Mun kokemukset kiinalaiseen rajottu yhteen ateriaan n. 10-vuotiaana, joten oli jännää kokkeilla mm. sushia ensimmäistä kertaa ikinä. Muutenki ateria oli... mielenkiintonen :D Ympärillä kymmeniä ihimisiä, ja kaikki on niinku yhtä suurta perhettä vaikka näkevät toisiaan vaan kerran vuodessa. Samoten ruokia vaihdellaan oudompienki tuttavien kanssa. Mulle tyrkyteltiin erilaisia jälkiruokia, nuudeleita, juomia ja kaikkea, mitä en oo ennen kokkeillu.

Eilen sitte mentiin työporukalla syömään ja kattomaan keikkaa. Yks työkavereista soittaa bassoa bändissä, ni pitihän sitä lähtä kattomaan! Ravintola oli italialainen, ja siellä kokeilin gnoccheja ensimmäistä kertaa. Ruokajuomana oli ilman muuta sangria, koska sekin oli mulle uus tuttavuus. Vähän vaati totuttelua koska en oo mikkää punaviinin ystävä, mutta hyvin lasi sitte tyhjeni ku jääpalat oli laimentanu seosta. Ite keikkaa kattoessa tilasin Malibu con piñan (=Malibu-viinaa ja ananasmehua), koska Toni oli käskeny mun kokkeilla sitä. Hullun makiaa! Keikka oli mahtava, sekotus jazzia ja klassikkorokkia, pehmiää ku mikä. Oisin vaan tarttenu nojatuolin johon upota kuunteleen :)

Vaikka tällä viikolla ilma lämpeni reilusti, on viikonloppu taas kylymin aikoihin. Ens yöksi on luvattu luntaki, eikä! Se on varmaan livahtanu mun mukana matkalaukussa :(

Perjantaina muuten tuli ekkaa kertaa tunne, että en taho lähteä täältä. Istuin töitten jäläkeen Tonin autossa ja kinasteltiin, uhkasin lähtä suoraan lentokentälle ja sitte alakoin oikiasti ajattelleen sitä päivää ku lähen. Tästä paikasta on tullu enemmän ku lomamatka tai työharjottelu, tää on jo niinku toinen koti. Tiiän jo nyt että mulla tullee hirviä ikävä Menorcaa, ja ennen kaikkia sen ihmisiä.

Con amor, Heidi